Håkansböle ennen ja nyt

Porvoolainen mahtimies Botwed Hansson otti haltuunsa Håkan Jönssonin entisen tilan 1600-luvun alussa. Hän muutti tilan rustholliksi eli ratsutilaksi. Tilalla siis ylläpidettiin kruunun armeijaan kuuluvaa ratsumiestä ja tämän hevosta.  

Ratsusotilaan tehtävä oli vaarallinen, mutta rusthollit saivat korvaukseksi veronkevennyksiä. Sotamenestys tarjosi myös mahdollisuuden nousta korkeampaan asemaan yhteiskunnassa. Hanssonin pojasta Eliaksesta tulikin taitava ratsusotilas, joka palveli kruunua 30-vuotisessa sodassa ympäri Eurooppaa.  

Elias Botwedsson sai vuonna 1645 kuningatar Kristiinalta aatelisarvon kiitokseksi ansioistaan. Samalla hän otti käyttöön sukunimen Blylod, ”Lyijyluoti”. Kuningatar myönsi Håkansbölen tilalle maavero- eli rälssivapauden, jonka piti olla ikuinen ja vastikkeeton. Se kuitenkin peruttiin vain 38 vuotta myöhemmin. 

Ruotsin hallitsijat olivat lahjoittaneet aatelisille maata, mutta 1600-luvun lopulla Kaarle XI alkoi palauttaa niitä takaisin valtiolle. Tätä kutsuttiin reduktioksi.  

Vuonna 1695 Håkansbölen osti reduktiokomission puheenjohtaja Johan Gripenberg. Hän asui kartanossa lähes 40 vuotta. Håkansböle menetti maitaan, mutta säilytti verovapauden, sillä tilalla alettiin taas ylläpitää armeijan ratsumiestä. Tällaista tilaa kutsuttiin säterirustholliksi.

Sotilaita tarvittiin, sillä Ruotsi kävi 1700-luvun alkupuoliskolla suurta Pohjan sotaa (1700–1721) ja hattujen sotaa (1741–1743). Molemmat Ruotsi hävisi. Sotien aikainen venäläismiehitys eli isoviha ja pikkuviha sekä kulkutaudit ja katovuodet olivat raskaita niin sotilaille kuin siviileille. Monien tilojen tapaan Håkansböle tuhoutui täysin hattujen sodassa ja alkoi velkaantua. 

1700-luvun jälkipuolisko oli rauhan ja puolustuksen vahvistamisen aikaa. Se tarjosi monille mahdollisuuden menestyä. Yksi tilaisuuteen tarttuneista oli Håkansbölen seuraava omistaja, helsinkiläinen kauppias Johan Sederholm.  

Sederholm rahoitti Suomenlinnan rakennustöitä, mikä teki hänestä pitäjän vaikutusvaltaisimman miehen. Håkansbölestä vietiin linnoitukselle ainakin kalkkia ja viinaa. Sederholm ei koskaan ottanut aatelisarvoa vastaan, vaan omisti Håkansbölen, Kumpulan ja Herttoniemen kartanot kuninkaan erillisoikeudella.  

Kartanotilat eivät vielä 1700-luvun alkupuolella juurikaan poikenneet varakkaista talonpoikaistaloista. Kun viljan hinta nousi, tilanhoidosta tuli aatelispiireissä kunniakas harrastus. Aateliset alkoivat rakennuttaa ja sisustaa loisteliaita päärakennuksia, joihin he myös muuttivat asumaan.

Sederholm uudisti tilaa merkittävästi ja rakennutti uuden päärakennuksen, puiston sekä huvimajan kuningas Kustaa III:n vierailun kunniaksi. Sederholmin aikana kylän asukasluku kasvoi lähes 40 %.  

Håkansböle oli Sederholmin omistuksessa yli 30 vuoden ajan 1760–1792, kunnes hän 70-vuotiaana myi kartanon irtaimistoineen ja kotieläimineen asessori, varatuomari Carl Gustaf Krookille. 

Venäjän ja Ruotsin välillä käytiin Suomen sota vuosina 1808–1809. Sodan seurauksena Suomen alueet liitettiin Venäjän keisarikuntaan ja niistä muodostettiin autonominen Suomen suurruhtinaskunta. Håkansbölen vaiheista 1800-luvun alkupuolella ei toistaiseksi ole löydetty tietoa.

Varatuomari Krookin leskirouva myi kartanon everstiluutnantti Anders Lorentz Munsterhjelmille vuonna 1838. Munsterhjelm tunnetaan tehtailijana, joka rakennutti Keravanjoen Tikkurilankoskeen öljynpuristamon ja perusti Dickursby Oljeslageri -nimisen yhtiön vuonna 1862. Yhtiöistä tuli myöhemmin Tikkurilan Väritehdas Oy.

Vuonna 1844 Munsterhjelm rakennutti Håkansböleen uuden päärakennuksen. Sen suunnitteli Helsingin ensimmäinen kaupunginarkkitehti A. F. Granstedt, joka oli saanut oppinsa itse C. L. Engeliltä. Kaksikerroksinen päärakennus oli tyyliltään 1800-luvun alun uusklassismia. Se oli rakennettu hirsistä, mutta julkisivun vaakapanelointi ja antiikin koristeaiheet saivat sen näyttämään kivirakennukselta.  

Munsterhjelmien aikana rakennettiin ulkorakennuksista pehtorintalo, leivintupa, veistotupa, käsityöhuone, pyykkitupa, makasiini, talli, vaunuliiteri, navetta ja riihi. Lisäksi puistoa laajennettiin ja muokattiin englantilaistyyliseksi maisemapuutarhaksi.‍

Anders Lorentz ja Lovisa Munsterhjelmilla oli kahdeksan lasta. Heidän esikoisensa Constance oli taitava maalari. Hän maalasi muun muassa sisaruksensa Fannyn ja Mineten Håkansbölen purolla. Tuohon aikaan naiset eivät saaneet opetusta taidemaalarin ammattiin. Kun Constance meni naimisiin, hän lopetti maalaamisen.  

Lovisa kuoli vain 43-vuotiaana, minkä jälkeen Anders Lorentz meni naimisiin leskikreivitär Fredrika de Geer Till Tervikin kanssa. Fredrikaa pidettiin sydämellisenä emäntänä, joka järjesti puutarhanhoidon opetusta ja kahvihetkiä myös talonpoikien rouville.

Munsterhjelm myi Håkansbölen kartanon tytärpuolensa Lovisa Ehrnroothin ja hänen puolisonsa Konrad "Konni" Ziliacuksen perheelle vuonna 1881. Leskikreivitär Ehrnroothilla oli aiemmasta avioliitostaan seitsemän lasta, ja hän sai 11 vuotta nuoremman Ziliacuksen kanssa vielä kolme lasta lisää.  Avioliiton alkuvuosina Zilliacus työskenteli hovioikeuden auskultanttina ja virkamiehenä kenraalikuvernöörin kansliassa. Zilliacukset muuttivat usein ja velkaantuivat nopeasti.  

Vain muutaman vuoden jälkeen, vuonna 1884, Håkansböle myytiin ja vaihdettiin Marieforsin kartanoon Kellokoskella, missä Konni keskittyi hevosten jalostamiseen. Myös Håkansbölen kirjanpidosta löytyy Zilliacusten aikaisia merkintöjä työhevosista ja ratsuista, joille Konni rakennutti päärakennuksen lähelle uuden loistotallin.  

Håkansbölen osti Ziliacuksilta jälleen sukulainen, Munsterhjelmin tytär Aline yhdessä puoliso Oscar Andelinin kanssa. Tilan koko oli tuolloin 900 hehtaaria, josta viljeltyä maata oli 175 hehtaaria. Vuonna 1890 Andelin lopetti aktiiviuransa armeijan palveluksessa ja keskittyi täysin tilanhoitoon. Hän menestyi tehtävässä hyvin, vaikkei hänellä ollut aiempaa kokemusta maanviljelystä. 

Oscar Andelin kuoli vuonna 1905, minkä jälkeen perilliset myivät kartanon Arvid ja Emilia Sanmarkille. Emilia Sanmark oli Munsterhjelmin tyttärentyttärentytär.‍ 

Arvid ja Emilia (Lilli) Sanmark ostivat kartanon vuonna 1905. Ensitöikseen he päättivät teettää peruskorjauksen vanhaan päärakennukseen. Tehtävään palkattu arkkitehti Armas Lindgren sai heidät kuitenkin vakuuttumaan siitä, että remontin sijaan kannatti rakentaa kokonaan uusi päärakennus.  

Jugendkartano valmistui vuonna 1908, ja se on pystyssä edelleen. Arvid ja Lilli Sanmarkin aikana myös navetan kivijalka uusittiin ja rakennettiin uusi kanala. Puistoa laajennettiin puron toiselle puolelle ja sinne istutettiin erilaisia puita. Englantilaistyylinen maisemapuistosuunnitelma tilattiin puutarha-arkkitehti Svante Olssonilta vuonna 1906.  

Arvid Sanmark oli aikonut omistautua maanviljelykseen. Hänen terveydentilansa oli kuitenkin heikko, joten suunnitelma ei toteutunut. Arvid Sanmark kuoli vuonna 1908, ennen kuin uusi päärakennus ehti täysin valmiiksi. Hänen leskensä Emilia Sanmarkin jatkoi tilanpitoa. Apuna olivat Emilian serkku Axel de la Chapelle sekä jo Andelinien aikana palkattu pehtori Alfred Malmgren. Emilia Sanmark kuoli vuonna 1918. 

Per-Kasten Sanmarkin perikunta laittoi kartanon myyntiin syksyllä 2002. Vantaan kaupunki päätti ostaa kartanon pihapiireineen 18.4.2005, ja se siirtyi kaupungin omistukseen elokuussa 2005.‍ Kauppahinta oli 1,2 miljoonaa euroa. Sillä sai kahdeksan rakennusta ja yli kuusi hehtaaria maata. 

Päärakennus siirtyi kaupungin omistukseen pääosin kalustettuna, mutta osa kalusteista ostettiin yksityisen lahjoituksen turvin ja saatiin lahjoituksina. Kauppaan sisältyi myös erillisellä tontilla sijaitseva Mutteritalo, joka myytiin siinä asuneille vuokralaisille vuonna 2006.  

Päärakennus siirtyi kaupungin omistukseen pääosin kalustettuna. Osa kalusteista ostettiin yksityisen lahjoituksen turvin ja osan lahjoittivat aikaisemmat omistajat. Lahjoitusvaroilla saatiin myös konservoiduksi kartanon alkuperäisiä huonekaluja. 

Arvid, Gunilla, Marie-Louise ja Christina Sanmark etsivät kartanolle ostajaa jo 1990-luvulla. Vuonna 2002 perikunta laittoi lehteen kartanon myynti-ilmoituksen, joka herätti innostusta eri tahoilla.  

Kaupunki alkoi valmistella esitystä kartanon ostamisesta, ja lopulta 18.4.2005 Vantaan kaupunginhallitus päätti kokouksessaan kartanoalueen ostosta yksimielisesti. Ostopäätöksessä painoivat erityisesti kulttuurihistorialliset syyt. Samassa kokouksessa päätettiin, että alue tulee sisällyttää kaavoitusohjelmaan ja sen asemaa kaupungin organisaatiossa tulee selvittää.  

Aluksi kartanosta suunniteltiin kaupunginjohtajan edustustilaa ja yritystapahtumiin vuokrattavia tiloja. Kartanolla aiottiin järjestää esimerkiksi korkeatasoisia elämyksellisiä tapahtumia tiettyinä päivinä ja kuukausina. Suunniteltiin myös pehtoorintalon muuttamista vuokrattavaksi juhlatilaksi ja kahvilaksi. Kartanotiloihin aiottiin laittaa esille taiteilija Risto Vilhusen kokoelmia.  

Hanke lähti käyntiin vilkkaasti. Vuosien 2005–2011 aikana päivitettiin asemakaava, tehtiin tarveselvitys- ja hankesuunnitelma, restauroitiin kartanopuisto EU-tuella sekä kunnostettiin päärakennuksen vesikatto ja julkisivu. Kaupunginmuseo aloitti kartanon esineistön läpikäynnin vuonna 2005.  

Käyttö- ja kunnostussuunnitelmien tarkoitus oli, että toimenpiteet toteutetaan osissa ja että valmista tulee parin vuoden kuluessa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan hanke jäi taantuman jalkoihin.

Vuosien 2012–2017 aikana kaupunki restauroi leikkimökin. Museolla edistettiin rakennusten tarvesuunnittelun valmistelua laatimalla uusi kartanoalueen käytön ja korjauksen selvitys. Paikalliset aktiivit perustivat Håkansbölen kartanon kummit ry:n.  

Remontit saivat jatkoa vasta vuonna 2018, kun pehtoorintalo muutettiin kahvilaksi. Sen jälkeen vuosina 2020–2021 aittojen, pikkutallin, juhlatallin ja pyykkituvan remontit etenivät jälleen vauhdikkaasti, vaikka korona viivästyttikin kunnostuksia vielä vuodella.

Kartanoalueen kunnostusurakka saadaan valmiiksi vuoden 2025 loppuun mennessä, 20 vuotta hankinnan jälkeen.  Silloin valmistuu päärakennuksen peruskorjaus. Päärakennuksessa avautuu kartanomuseo kesällä 2026. 

Vantaan kaupunginhallitus päätti Håkansbölen kartanomuseon hallintomallista 4.9.2023. Kaupungin organisaatiossa Håkansböle kuuluu Kulttuuripalveluiden palvelualueeseen, museopalvelut-yksikön alle. Håkansböle on Vantaan kaupunginmuseon toinen museokohde. Kaupunginmuseon vanhin museokohde sijaitsee Tikkurilan vanhalla asemalla. 

Vuonna 2023 kartanoalueelle asetettiin poikkihallinnollisessa työryhmässä visio sekä laadittiin toiminta- ja kehittämissuunnitelma. Håkansbölen kartanoalueen visio on "Elävä ja ainutlaatuinen". Tavoitteenamme on olla kaikille avoin keidas kaupungissa – paikka, jossa kulttuuri, historia ja luonto kohtaavat. Olemme myös tärkeä osa Hakunilan kulttuuri- ja urheilupuistokokonaisuutta.  

Museo koordinoi toimintaa alueella, mutta kehittämistä tehdään kaupungin sisällä poikkihallinnollisesti sekä yhdessä yritysten ja yhdistysten kanssa. Kehittämisen osa-alueita ovat mm. saavutettavuuden parantaminen, yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin tukeminen, suojelu ja mahdollistaminen sekä matkailun edistäminen.  

Palveluiden kehittämisessä olemme tehneet asiakaslähtöistä palvelumuotoilua. Teemme parhaiden kävijäkokemusten eteen sekä asiakastutkimusta että aktiivista yhteistyötä kartanoalueen toimijoiden kesken. Kehittämisideoista voit olla yhteydessä osoitteeseen kartanomuseo@vantaa.fi. 

Håkansbölen alueella toimii tiivis yhteistyöverkosto kaupungin, yrittäjien ja yhdistysten kesken. Visiomme on elävä ja ainutlaatuinen kartanoalue, joka on avoin kaikille. Toiminnassamme tuomme esiin alueen kulttuuri-, historia- ja luontoarvot. Vaalimme alueen rikasta kulttuuriperintöä ja tuomme sen tarinat eloon tapahtumien ja yhteisöllisen toiminnan kautta. Alta löydät lyhyet esittelyt alueen keskeisistä toimijoista, jotka tekevät Håkansbölen kartanosta vetovoimaisen ja elävän paikan ympäri vuoden.

Vantaan kaupunginmuseo 

Vantaan kaupunginmuseo on Vantaan kaupungin ylläpitämä museo, jolla on kaksi museokohdetta. Tikkurilan vanhalla asemalla on järjestetty vaihtuvia näyttelyitä vuodesta 1990, ja ensimmäinen pysyvä näyttely Vantaan historiasta avataan loppuvuonna 2026. Hakunilassa Håkansbölen kartanon piharakennuksissa on ollut kesänäyttelyitä vuodesta 2021 alkaen.

Håkansbölen kartanon päärakennusta on peruskorjattu vuosina 2024–2025, ja sinne avautuu kartanomuseo kesällä 2026. Museon tehtävänä on tallentaa, säilyttää, hoitaa ja esitellä Håkansbölen kartanoa ja sen kokoelmia. Museo huolehtii mittavista esine-, kuva- ja arkistokokoelmista sekä järjestää alueella näyttelyitä, opastuksia ja tapahtumia. Lisäksi museo koordinoi alueen toimijoiden yhteistyötä ja on erityisvastuussa kulttuurimatkailun kehittämisestä. 

Siirry Vantaan kaupunginmuseon nettisivuille tästä.

Håkansbölen kartanon kummit ry

Håkansbölen kartanon kummit ry on vuonna 2014 perustettu yhdistys, jonka toiminnan tarkoituksena on tukea Vantaan kaupungin omistaman Håkansbölen kartanon kehittämistä ja edistää sen yhteisöllistä käyttöä. Yhdistys on järjestänyt kartanolla satoja opastuksia ja tapahtumia, joilla se on vaalinut ja elävöittänyt kartanon kulttuuriperintöä.  

Kummeilla on ollut vuodesta 2019 alkaen yhteistyösopimus kaupunginmuseon kanssa. Heidän aktiivinen toimintansa on palvellut laajasti Hakunilan yhteisöjä, kouluryhmiä ja senioreita.

Kummeilla on ollut keskeinen rooli kartanoalueen kehittämisessä. Yhdistys on edistänyt tutkimusta, nostanut esiin alueen haasteita ja vaikuttanut päätöksentekoon esim. alueen käyttöä ja matkailullisia tavoitteita koskevissa kysymyksissä.  

Kummien toimintaan on tähän mennessä osallistunut lähes 30 000 ihmistä. Kummien vaikuttamistyö jatkuu edelleen Håkansbölen kartanomuseon työryhmissä ja mukaan otetaan uusia jäseniä. Yhdistystä luotsaa puheenjohtaja Kati Tyystjärvi.  

Siirry Håkansbölen kartanon kummit ry:n nettisivuille tästä. 

Kahvila-ravintola Håkans

Kahvila-Ravintola Håkans on Håkansbölen kartanoalueen sydämessä toimiva kohtaamispaikka, jossa yhdistyvät herkullinen ruoka, lämminhenkinen palvelu ja ainutlaatuinen kulttuuriympäristö. Håkans tuo elämää alueelle ympäri vuoden ja toimii niin arjen virkistävänä taukopaikkana kuin erilaisten tilaisuuksien näyttämönä.

Yrittäjä Jenny Angeria-Öhmanin ja ravintolapäällikkö Petri Parikan intohimo hyvään ruokaan, viihtyisään tunnelmaan ja kartanon historiallisen miljöön arvostukseen näkyy kaikessa toiminnassa. Håkans tekee tiivistä yhteistyöstä alueen muiden toimijoiden kanssa.  

Kahvila-ravintola täydentää kartanoalueen palveluita. Tilat pehtoorintalossa ja juhlatallissa tarjoavat mahdollisuuden pysähtyä nauttimaan herkullisesta lounaasta, brunssista tai kahvihetkestä sekä elämän tärkeistä hetkistä ystävien ja perheen seurassa.  

Siirry Kahvila-ravintola Håkansin sivuille tästä.

Kartanon Antiikki Shop

Kartanon Antiikki Shop on vanhassa Maitokamarissa toimiva antiikkiliike, joka tarjoaa asiakkailleen laadukasta talonpoikaisantiikkia sekä muita kodin sisustukseen sopivia aarteita. Huomioithan, että liike on auki vain erikseen sovittaessa sekä joissain kartanoalueen tapahtumissa.  

Yrittäjä Ulla Karjalainen on pitänyt hurmaavaa antiikkiliikettä Håkansbölessä jo vuodesta 2014. Ullan tavoittaa puhelimitse numerosta 0400703917 tai sähköpostitse ulla.karjalainen@pp.inet.fi. 

Siirry Kartanon Antiikki Shopin Facebook-sivulle tästä. 

Lastenkulttuurikeskus Pyykkitupa

Pyykkitupa on Håkansbölen kartanoalueella toimiva 61 m² kokoinen lastenkulttuurikeskus, joka on aloittanut vuonna 2022. Pyykkitupa tarjoaa laadukasta taide- ja kulttuuritoimintaa lapsille, nuorille, perheille sekä koulu- ja päiväkotiryhmille.  

Pyykkitupa on osa Vantaan lastenkulttuurikeskusten verkostoa ja noudattaa turvallisemman tilan periaatteita. Keskus on syrjinnästä vapaa alue ja sitoutunut Saavutettavampi harrastus -merkin periaatteisiin, mikä takaa saavutettavan ja esteettömän toiminnan kaikille osallistujille.

Pyykkitupaa voi myös vuokrata esimerkiksi perhejuhliin, työpajoihin ja muuhun pienimuotoiseen toimintaan. Tila on esteetön ja soveltuu monenlaisiin tilaisuuksiin.  

Pyykkituvalla asuu kartanon Chiro-lepakkomaskotti, joka esiintyy monissa alueen tapahtumissa. Chiro tekee myös vierailuja kartanoalueen ulkopuolelle.  

Siirry Lastenkulttuurikeskus Pyykkituvan sivuille tästä.